Blogin uusi osoite

Olen muuttanut blogini uuteen osoitteeseen. Löydät minut osoitteesta hannulehdeskoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi.

Nähdään siellä!


T: Hannu

Pyhä Henki tässä ja nyt

Mitä on henkinen todellisuus? Entä hengellinen? Mitä pitäisi ajatella kristillisen kolminaisuusopin Pyhästä hengestä? 

Useimmiten kuulee kristittyjen puhuvan Jumalasta todellisuudesta meille näkymättömänä maailmana. Jumalan ajatellaan asuvan jossain tuolla taivaassa, kaukana meistä. Jumalan valtakunta ajatellaan fyysisenä ympäristönä, jossa Jumala käyskentelee enkelien ympäröimänä Jeesuksen ja Pyhän hengen kanssa.

Tämä mielikuva nousee juutalaisesta ja antiikin ajan tavasta kuvata jumalallista todellisuutta kertomusten keinoin. Minulle henki ja hengellinen todellisuus on alkanut elää toisin. 

Voisin kuvata ajatuksiani seuraavasti. Isäni kuoli kaksi vuotta sitten. Isä rakensi viimeisinä vuosinaan mökin ja minulle on tullut aina siellä ollessani tunne, että isäni on siellä läsnä vahvemmin kuin muualla. Järjellä ajateltuna olen täysin varma, että isäni ei ole mökillä, vaan Hämeenlinnan hautausmaalla, olenhan hänet sinne itse arkussa hautaan laskenut. Ja kuitenkin hän on mökillä läsnä. Koska mökki oli isälleni tärkeä, miellän hänet osaksi sitä paikkaa. 

Oliko Jeesuksen seuraajien kokemuksessa jotain samaa, kun he tunsivat Jeesuksen nousseen kuolleista? Tietyt tilanteet ja tietyt tavat toivat Jeesuksen läsnäolevaksi hänen seuraajiensa keskelle samalla tavalla kuin mökillä olo tuo isäni minulle läsnäolevaksi.

Kertomus Emmauksen kulkijoista on upea esimerkki ylösnousemuksen todellisuudesta. Kertomus kertoo, miten kaksi Jeesuksen opetuslasta oli kulkemassa kohti Emmausta. Jeesus liittyi heidän seuraansa, mutta he eivät tunnista Jeesusta. Vasta heidän ruokaillessaan ja Jeesuksen murtaessa leipää, oppilaat tajusivat, kuka heidän seurassaan on koko ajan ollut.

Mitä, jos Emmaus kertomusta ei ajattelisikaan historiassa tapahtuneena tapahtumana, vaan kuvauksena Jeesuksen seuraajien elämästä? Opetuslasten matka Emmaukseen, tiellä oleminen, kuvaa Jeesuksen seuraajien arkista elämää. Arkisten kiireiden keskellä ei Jeesuksen muisto ollut välttämättä läsnä, sillä toimeentulon hankkiminen vei kaiken ajan.

Kertomuksen mukaan opetuslapset tunnistivat Jeesuksen vasta hänen murtaessa leipää. Jeesuksen seuraajien yhteisissä kokoontumisissa Jeesuksen henki oli siis vahvemmin läsnä kuin arkisten kiireiden keskellä. Tämä siksi, että näissä tilanteissa muisteltiin aktiivisesti Jeesuksen elämää, hänen opetuksiaan ja tekojaan.

Otan vielä yhden esimerkin. Émile Durkheim teki 1900 – alkuvuosina tutkimusta Australian alkuperäisväestön toteemijärjestelmästä. Analyysin tuloksena hän huomasi heimojen arjen koostuvan pienissä ryhmissä vaeltamisesta, metsästyksen ja kalastuksen merkeissä.

Aika ajoin ryhmät kuitenkin kokoontuivat yhteen ja viettivät juhlia oman toteeminsa ympärillä. Nämä juhlat olivat intensiivisiä ja ne päätyivät usein hurmokselliseen tilaan, jossa heimon jäsenet menettivät kontrollin itsensä. Kontrollin menettäessään he uskoivat saavansa yhteyden jumalaan. Arjen keskellä mukana kulkeva toteemi toimi symbolina ja muistutuksena heimon jäseniä yhteisestä kokemuksesta. Se antoi voimaa kestää arkista elämää.

Olen sitä mieltä, että oma kokemukseni isäni läsnäolosta, Jeesuksen seuraajien kokemus Jeesuksen läsnäolosta ja Australian heimojen toteemeihin sisällyttämät merkitykset ovat samaa juurta. Jokainen esimerkki osoittaa, että ihmisellä on kyky kuljettaa kokemiaan asioita mielessään ja elää niitä uudestaan. Esimerkit osoittavat myös, että kokemillamme asioilla on merkitystä ja me ihmiset pystymme kantamaan menneiden tapahtumien ja kuolleiden ihmisten ”henkeä” mukanamme.

Näillä muistijäljillä on myös käytännön merkitystä elämässämme. Jeesuksen seuraajien yhteinen Jeesuksen muisteleminen muutti heitä toimimaan enemmän Jeesuksen tavoin. Itse ollessani mökillä muistelen, miten isä eli elämäänsä, millaisia asioita hän arvosti. Uskon, että isäni minulle antama rakkaus ja aika vaikuttavat vieläkin minun elämässäni. Australian heimojen toteemit muistuttivat heitä jumalallisesta kokemuksestaan ja antoivat heille voimaa usein tylsäänkin ruoan hankintaan.

Henkinen todellisuus ei näytäkään olevan jokin tämän maailman ”rinnakkaismaailma”, vaan tärkeä osa tämänpuoleista todellisuutta. Näiden tilanteiden jumalallisuus on sidottu niiden elämää kannattelevaan ja muuttavaan vaikutukseen. Jumalaa ei tarvitse lähteä etsimään taivaalta tai muista maailmoista, sillä hän on läsnä juuri tässä.