Hannu Lehdeskoski

Olen Hannu Lehdeskoski. Synnyin Helsingissä vuonna 1963 ja olen asunut siellä täällä Etelä-Suomea isäni työpaikkojen mukaan, suurimman osan elämästäni, vuodesta 1972 Lahdessa. Kirjoitin ylioppilaaksi vuona 1983 ja aloitin teologian opiskelut Helsingissä vuonna -85. Välissä vietin vuoden armeijassa ja toisen kansanopistossa opiskellen musiikkia. Tällä hetkellä asun Hollolassa ja perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi lasta.

Teologin ja papin urasta saan kiittää Reijo Kontiota, joka oli Keski-Lahden seurakunnan nuorisopastorina 80 -luvun alussa, jolloin olin seurakuntanuorten toiminnassa mukana. Rekan tavasta olla pappi nuorille minulle syttyi halu jolla joskus joillekin nuorille samanlainen nuorisopappi kuin mitä Reka oli meille. En tiennyt mitään teologiasta, kun ryhdyin lukemaan pääsykoekirjoja. Opiskelun aikana kuitenkin syttyi into lukea aina vain lisää.

Tiedekunnassa kului aikaa seitsemän vuotta ja saatuani vuonna 1992 työtarjouksen Lahdesta sain myös opiskelut valmiiksi. Vuodesta -92 olen ollut Keski-Lahden seurakunnan pappina, ensin kymmenen vuotta nuorisotyössä ja sitten eri alueilla aluetyöstä vastaavana. Tämän hetkinen työalueeni on Mukkulan alue. Aluepapin työn lisäksi toimin teologianopiskelijoiden työssäoppimisjakson ohjaajana ja työnohjaajana.

Suuri intohimoni on musiikki. Soitan kitaraa ja laulan yksin sekä kuorossa. Toinen yhtä suuri intohimoni on golf, jonka harrastaminen on opettanut minua elämän monilla alueilla. Myös teologisesta pohdiskelusta on tullut harrastus. Minua ei ole kiinnostanut akateeminen tutkimuksen tekemiseen, mutta olen erittäin kiinnostunut pohtimaan, mitä annettavaa teologisella tutkimuksella on kirkolle ruohonjuuritasolla.

Erityinen kiinnostuksen aihe on Jeesus Nasaretilainen ja hänen merkityksensä uskolle ja kirkon sanomalle. Kiinnostus on varmaankin lähtöisin eksegetiikan pääaineopinnoista ja varsinkin tutkielmasta, joka koski Vuorisaarnan loppuvertaus, vertausta kahdesta rakentajasta. Viime vuosien aikana olen ymmärtänyt, miten tärkeä juuri historian Jeesus on kristinuskon ymmärtämiselle. Jos emme ymmärrä, mitä Jeesus Nasaretilainen opetti ja teki tai tieten tahtoen jätämme hänen opetuksensa huomiotta, me teemme karhunpalveluksen tulevaisuuden kirkolle.

20 vuoden pappisuran aikana eksegeettinen innostuneisuuteni on saanut minut etsimään aina uusia tapoja puhua Jumalasta. Minulla on ollut onni saada ystävikseni tutkijoita, jotka ovat auttaneet kirjallisuuden löytämisessä ja pohdinnoissa. Tällä hetkellä progressiivinen kristillisyydessä puhutaan sellaista kieltä, jota minun on helppo puhua. Suomessa tämä kristillisyyden muoto on vielä vieras, mutta tavoitteenani on hahmottaa, mitä voisi olla suomalainen progressiivinen kristillisyys.