Tällaista tämä nyt vain on

Jälleen kerran sama juttu. Nyt Tallinkin henkilöstöpäällikkö on sitä mieltä että naisten pitäisi tarkkailla juomistaan Ruotsin laivoilla, kun kaikki kyllä tietävät, mihin se voi johtaa. Eli naisten raiskaamisten lisääntyminen on naisten syytä. Samalla tavalla ajatellen rasismi on tummaihoisen syytä, hiljaiset lapset oikein kerjäävät tulevansa kiusatuksi koulussa. Homoseksuaalit ovat homoseksuaaleja siksi, että heitä voisi syrjiä. Köyhiä on siksi, että rikkailla olisi joitakin pompotettavana.

Edellä mainituissa tilanteissa on yhteistä se, että ajatukset ovat valtaa käyttävien ajatuksia. Miehillä on voimiensa kautta valta naisiin. Suomessa valkoihoisilla on enemmistönsä turvin valta muun värisiin. Hiljaiset oppilaat jäävät aina äänekkäämpien jalkoihin ja homoseksuaalit vähemmistönä ovat aina heikommassa asemassa. Niin ja köyhillä ei ole rahaa pitää puoliaan.

Yhteiskunnat kautta maailman ovat enemmistön tai voimakkaimpien johtamia yhteiskuntia ja johtajat määrittelevät, mikä on oikein heidän yhteiskunnassaan. Oman yhteiskunnan ”normaaleihin” kuuluminen on lottovoitto, muilla ei sitten menekään niin hyvin.

Tallinkin henkilöstöpäällikön ajatus naisten syyllisyydestä raiskatuksi tulemiseen on eittämättä sovinistinen. Tottakai hänen on kannettava vastuu sanomisistaan, mutta toisaalta on muistettava, että elämme sovinistisessa yhteiskunnassa. Pelkästään lukemalla lehtiä ja kuuntelemalla miesten puheita, voisi kuvitella, että näin pitääkin ajatella.

Mitäs jos pysähtyisimme hetkeksi. Pysähtyisimme ja ajattelisimme asiaa toisesta näkövinkkelistä, naisten, eriväristen ihmisten, hiljaisten lasten, homoseksuaalien tai taloudellisten vaikeuksien keskellä kamppailevien ihmisten näkökulmasta. Maailma näyttää aivan erilaiselta, kun menee näiden ihmisten paikalle. Miltä tuntuisi elää alistettuna tai kiusattuna? Miltä tuntuisi koko elämänsä kuulla siitä, että on vääränlainen?

Kumpi tässä oikeastaan tarvitsisi enemmän huomiota, ne ihmiset, jotka kävelevät toisten yli vai ne joiden yli kävellään? Suurempi muutos tapahtuu silloin kun, ne jotka eivät huomaa toisia joutuvat pysähtymään. Maailmassa on paljon mieleltänsä sairaita ihmisiä, joita on mahdotonta auttaa, mutta vieläkin enemmän on heitä, jotka eivät vain tajua, että yhteiskunnan pelisäännöt ovat pielessä. Heidät on kasvatettu elämään yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan ja heidät pitäisi vain pysäyttää, jotta he näkisivät yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden ja epätasa-arvoisuuden.

Joillekin pysäyttäjäksi riittävät lehdissä olevat kuvat tai kirjoitukset. Toiset tarvitsevat järeämpiä keinoja. He tarvitsevat henkilökohtaisen kokemuksen hyväksynnästä, myötätunnosta ja rakkaudesta. Vanha sanonta kuuluu: ”jos et pysty sanomaan sitä kirjoita se. Jos et pysty kirjoittamaan siitä, piirrä se? Jos et pysty piirtämään sitä, näytä se.” Toisen ihmisen läsnäolon ja läheisyyden merkitystä ei pidä koskaan aliarvioida.

Osoittamalla ihmisille, että voima ja valta eivät ole se tie, jonka kautta elämästä tulee onnellista. Osoittamalla heille rakkauden ylivoimaisuus maailma muuttuu ja siitä tulee todella parempi paikka. Monille tuon oivaltaminen tapahtuu kantapään kautta, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan.