Eedenistä itään

Olen katsellut iltalehtien lööppejä muutaman viikon ajan ja ahdistunut väkivallasta, joka niissä on esillä. Ahdistumiseni ei johdu siitä, että pelkäisin oman terveyteni puolesta. Ahdistus on surua uhrien ja heidän läheistensä puolesta, mutta myös väkivallan käyttöön ajautuneiden puolesta.

Perinteinen suhtautuminen tällaisiin tapahtumiin olisi varmaan väkivallan tekijän tuomitseminen alimpaan helvettiin suurena pahantekijänä. Olen asiasta kuitenkin eri mieltä. Minusta syyttämisen sijaan pitäisi kysyä, mitkä asiat ovat sekoittaneet pahantekijän elämän niin, että väkivallasta on tullut hänelle ainoa keino selvittää asioita?

Synti

Kristillisen kirkon käsitys pahasta on kehittynyt syntiinlankeemuskertomuksesta ja siitä laaditusta perisyntiopista. Adamin ja Eevan tähden meistä kukaan ei pysty elämään Jumalan tahdon mukaan, vaan toimimme itsekkäästi ja käyttäen toisia ihmisiä hyväksemme.

Mutta, mitä jos kertomus Eevan ja Adamin hedelmän syömisestä ei olekaan kertomus historiallisesta tapahtumasta, vaan se on kuva aivan jostain muusta?

Feministitutkija Lyn Bechtel  on nähnyt syntiinlankeemuskertomuksen (1. Moos. 3: 1-24) eri näytösten viittaavan ihmisen kehityksen vaiheisiin (Bechtel, Lyn: Rethinking The Interpretation of Genesis 2:4b-3:24. in A Feminist Companion to Genesis. Sheffield 1993). Selitän Bechtelin ajatuksen lyhyesti.

Ensimmäinen näytös kuvaa Paratiisin ihanuutta ja lapsuuden viattomuutta. Mies ja nainen (poika ja tyttö) seuraavat Jlan tahtoa ilman käskyjen kyseenalaistamista. Elämän puu kuvaa lapsuuden huolettomuutta, jossa kaikki tarpeet tyydytetään ja lapsi voi elää luottaen vanhempiensa täydelliseen huolenpitoon. Illuusio turvasta suojaa ihmisen matkaa aikuisuuteen, siksi he eivät saa syödä tiedon puusta.

Toisessa näytöksessä lapset (tai jo nuoruusikään ehtineet Adam ja Eva) huomaavat, että heille ei enää riitä vain Jumalan antamat käskyt, vaan heidän on itse päästävä testaamaan käskyjen järkevyyttä. Tiedon puu kuvaa sitä tietoa, mikä johtaa käskyjen kyseenalaistamiseen ja aikuisuuteen: seksuaalisuuden, elämän epätäydellisyyden ja kuolemaan ymmärtämiseen. Lapsia pitää suojata elämän karuudelta siihen asti, kunnes he ovat valmiita ottamaan sen vastaan.

Käärme kuvaa kaikkia niitä virikkeitä, joita murrosiässä alkaa perheen ulkopuolelta tulla. Aluksi uusi tieto ja uudet kokemukset oman ruumin ja mielen muutoksista hämmentävät. Mies ja nainen hakevat suojaa lehdistä, koska he häpeävät omaa haavoittuvuuttaan, alastomuuttaan ja seksuaalisuuttaan.

Lopulta miehellä ja naisella ei ole enää paikkaa Paratiisissa, eli lapsuuden turvallisessa ympäristössä. Niinpä Jla vaatettaa heidät ja lähettää heidät elämään epätäydellisessä maailmassa. Miehellä ja naisella on omat vaikeutensa aikuisessa elämässä, mutta Jumala varustaa heidät matkaan antaen vaatteet ja paikan hankkia toimeentulo.

Pienenä selvennyksenä kerrottakoon vielä, että Jumala antamat nimet Adam ja Eva eivät oikeastaan ole alun perin nimiä. Miehelle Jumalan antama nimi Adam tarkoittaa tomua, maata (adama) ja Eva taas viittaa naisen rooliin elämän kantajana.

Mitä sitten?

Mihin paratiisikertomuksen tulkitseminen syntiinlankeemuksen sijasta kertomukseksi ihmisen kehityksestä ihmisyyden vaatimaan vastuuseen ja itsenäisyyteen johtaa? Se vapauttaa meidät syyllisyydestä, joka johtuu jostain, jota emme ole tehneet ja auttaa meitä keskittymään oman ja ympäröivän maailman hyvinvoinnin edistämiseen.

Paratiisikertomuksen tulkitseminen kertomuksena ihmisen kehittymisestä tekee ihmisistä oman elämänsä subjekteja, eivätkä ihmiset ole elämänsä sivusta seuraajia. Oman lapsuus- nuoruus ja aikuisuusaikamme epäonnistumiset, hylkäämiset ja pettymykset vievät ihmistä kauemmas itsestämme. Oma kuva itsestämme ei näiden kokemusten takia vastaa totuutta ja meidän on paha olla. Me luomme oman totuuden, jotta pystyisimme elämään kokemamme kanssa, eikä tämä elämä ole hyväksi itsellemme eikä läheisillemme.

Lähtemällä matkalle etsimään itseään voi löytää jonkinlaisen vastauksen paratiisikaipuuseen, joka meillä kaikilla aikuisilla on. Tämä tie ei kuitenkaan ole, mikään päivän matka, vaan se voi olla monen vuoden tie, joka ei aina ole helppokulkuinen. Määränpäässä kuitenkin matkan vaivat saa monikertaisena takaisin.