Jumala on rakkaus

Nelson Mandela

 

Tällä viikolla saimme suruviestin, että suuri ihmisyyden puolustaja on poissa. Nelson Mandelan kuolema kosketti monia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Vaikka suuri mies onkin poissa, mutta hänen rakkautensa elää yhä.

Ajatellessani Mandelan 27 vuotta vankilassa en voi kuin vain ihmetellä, että Mandelasta ei tullut katkeraa miestä, vaan hän rakasti ihmisiä kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta. Mandelan rajoja rikkova rakkaus on ollut Etelä-Afrikan onni. Ilman Mandelaa Etelä-Afrikassa olisi varmaankin menty samaa tietä kuin esimerkiksi monissa entisissä kommunistisissa maissa tai missä tilanteessa Syyriassa ollaan tällä hetkellä. Mandela ymmärsi, että väkivaltaan ei tule vastata väkivallalla, vaan rakkaudella.

Mandelan lisäksi on monia ihmisiä, jotka ovat pystyneet vastaaman vihaan rakkaudella. Tällaisia ovat esimerkiksi Jeesus Nasaretilainen, Mahatma Gandhi ja Martin Luther King. Heille ja monille muille heidän kaltaisilleen on yhteistä se, että he ymmärsivät jotain sellaista maailmasta ja elämästä, mitä me tavalliset ihmiset emme ymmärrä. Heille rakkaus oli elämän eliksiiri.

Jumala on rakkaus

 

Olen alkanut pikku hiljaa ymmärtää, mitä varhainen kristillinen uskontunnustus Jumala on rakkaus tarkoittaa. Jos väitettä lähestytään perinteisestä kristillisestä ajattelusta käsin, Jumalan rakkaus näkyy siinä, mitä hän on tehnyt maailman hyväksi. Lähettämällä poikansa pelastamaan maailman ihmisillä on mahdollisuus pelastukseen kuoleman jälkeisessä elämässä.

Minulle ”Jumala on rakkaus” on jotain enemmän tässä ajassa tapahtuvaa. Rakkaus on teko ja rakkaus on suhde. Jumalan rakkaus ei ole pelkästään vastaanottamista, niin kuin perinteisessä kristillisyydessä on ajateltu. Rakkaus on tehtävä.

Jumalan olemusta ei voi laittaa sanoiksi. Jokainen yritys sanoa, millainen Jumala on, on tuomittu epäonnistumaan. Jumalan voi vain kokea suhteessa toiseen. Samoin kuin rakkaus on teko, Jumalakin on ymmärrettävissä vain tekojen kautta. En yhtään ihmettele, että Jeesuksen seuraajat puhuttelivat Jeesusta Jumalan pojaksi, sillä hänen teoissaan Jumala tuli todeksi. Jeesus puhui, miten Jumalan valtakunta on ihmisten keskellä. Jumala tulee siis käsin kosketeltavaksi suhteessa toisissa ihmisissä.

Jumala ei toimi vain jostain ”tuolta”, tämän maailman ulkopuolelta käsin, vaan juuri täällä, tässä maailmassa. Jos Jumalan todellisuus ymmärretään tämänpuoleiseksi, se ei voi olla vaikuttamatta koko maailmaan. Jos Jumala ymmärretään osaksi tätä maailmaa, hänestä tulee todellinen muutosvoima. Niin kauan kuin ihmiset vain odottavat Jumalan puuttuvan maailman tapahtumiin, he saavat odottaa turhaan. Jumala ei ole persoonallinen mahti jossain tämän todellisuuden ulkopuolella, vaan meidän ihmisten kautta tässä maailmassa vaikuttava voima. 

Maailma tarvitsee Nasaretilaisen, Gandhin, Martin Luther Kingin ja Mandelan tapaisia ihmisiä, joilla on rohkeutta antaa anteeksi vihamiehilleen ja osoittaa omilla teoillaan, mitä todellinen rakkaus on.

Meidän tavallisten kuolevaisten täytyy myös kääriä hihat ja panna kortemme kekoon. Vaikkemme saisikaan edellä mainittujen ihmisten tapaan suuria aikaan, on hyvä muistaa, että maailmamme tarvitsee rakkautta ja pienikin määrä on hyvästä.