Neitseestä vai ei?

Kotimaa -lehdessä oli mielenkiintoinen haastattelu uskosta Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen. Haastateltavana olivat Miikka Ruokanen ja Matti Myllykoski. Ruokasen mukaan Jeesuksen neitseellisestä syntymästä luopuminen olisi luopumista yhdestä kristillisen uskon kulmakivestä. Myllykosken mielestä Jeesuksen sovitustyö tai ylösnousemus ei himmene siitä, että Jeesus ei ole syntynyt neitseestä.

Lukiessani haastattelua, jäin - jälleen kerran - pohtiman, mistä Jeesuksen neitseellisen sikiämisen luovuttamattomuus johtuu. Kysymys kiinnostaa minua, koska neitseestäsyntyminen ei ole ainoa tapa kertoa, miten Jeesus sai jumalallisen luontonsa. Paavali uskoi, että Jeesus sai jumalallisen luontonsa ylösnousemuksessa, vaikka toisaalta Paavali uskoi myös Jeesuksen olleen Jumalan luona jo aikojen alusta asti. Markus kertoo, miten Jeesus sai jumalallisen luontonsa kasteessa, jossa Jumala adoptoi Jeesuksen. Matteus ja Luukas kertovat Jeesuksen saaneen jumalallisen luontonsa neitseellisessä sikiämisessä. Paavalin tavoin Johannes kertoo, että Jeesus on ollut Jumala aikojen alusta asti. Uuden testamentin kirjoittajilla ei siis ole ollut yhtä tapaa kertoa Jeesuksen jumalallisen luonnon saamisesta.

Jeesuksen neitseestäsyntyminen on ollut syntyneelle kirkolle merkittävä tapa puhua Jeesuksen jumaluudesta, onhan se päätynyt myös 300 -luvulla syntyneisiin uskontunnustuksiin. Neitseestäsyntyminen on ollut johannekselaisen sanamystiikan kanssa ainoat kirkon piirissä kannatusta saaneet tavat puhua Jeesuksen jumalisuudesta.

Lukiessani Ruokasen ja Myllykosken vastauksia mieleeni nousi, miten erilaisista lähtökohdista kristillistä uskoa voi lähestyä. Ruokanen lähestyy uskoa kirkon traditiosta käsin. Hänelle on tärkeä pitäytyä siinä, miten kirkko on vuosisatojen aikana uskonsa ilmaissut. Ruokasen usko neitseestäsyntymiseen nousee käsityksestä, että Raamatun tekstit puhuvat sellaisenaan historiallisista tapahtumista. Näin hän samalla tulee tulkinneeksi kirkon perinnettä kirkon historiassa aika uudella tavalla.

Itsekin ajattelen Myllykoskea seuraten, että vaikka Raamatun tekstien takana on historiallisia tapahtumia, Raamatun tekstit kertovat kuitenkin ihmisten kokemuksista muullakin kuin vain historiallisella tasolla. Kaikki Uudesta testamentista löydetyt tavat puhua Jeesuksen jumalisuudesta ovat mielestäni kielikuvia Jeesuksen jumalisuudesta. Tärkeää ei ole se, että Jeesus historiallisesti syntyi neitseestä. Tärkeää on Jeesuksen seuraajien kokemus siitä, että Jumala vaikutti Jeesuksen elämässä ja kuolemassa. Tärkeää on, miten tuo usko Jeesuksen kautta toimivaan Jumalaan muutti Jeesuksen seuraajiensa elämän.

Uuden testamentin kirjoittajien moninainen tapa lähestyä Jeesuksen jumallista puolta kertoo mielestäni siitä, että Jeesuksen seuraajilla ei ole ollut varmaa tietoa siitä, miten Jeesuksesta oli tullut sellainen kuin hän oli. Heillä oli vain kokemus, että Jeesus oli enemmän kuin tavallisen ihminen. Ensimmäisten kristillisten vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana kirkon ja yksittäisten kristittyjen oli etsittävä uskollensa sanallinen muoto, muuten uskosta ei olisi voinut puhua kenellekään. He etsivät sanoja oman uskontonsa perinteestä ja ympärillä olevien kansojen uskomuksista. Mitään muuta tapaa heillä ei ollut kertoa uskostaan Jeesuksen jumalisuuteen.

PS.

Tällä hetkellä kirkkomme piirissä taistellaan siitä, kumpi tulkintatapa on oikea. Mielestäni oikeasta tulkintatavasta ei voi käydä pitämään suljettua lippuäänestystä, vaikka jotkut niin haluaisivatkin tehdä. Oikea usko ei ole enemmistön saneltavissa, sillä kukaan ei omista Jumalaa, hän näyttäytyy itse kullekin omalla tavallaan ja siihen toisten on tyydyttävä. Tulevaisuus osoittaa, onko meidän kirkossamme tilaa moninaisille näkemyksille vai ryhdymmekö todella tukkanuottasilla.