Jeesus on vastaus, mutta mikä olikaan kysymys?

 Progressive Christianity sivuilta löytyvistä kahdeksasta teesistä ensimmäinen koski Jeesuksen merkitystä. Sen mukaan progressiiviset kristityt uskovat, että seuraamalla Jeesusta ja noudattamalla hänen opetuksiaan voi saada kokemuksen pyhyydestä ja kaiken elämän ykseydestä.

Merkittävä virstan pylväs omassa teologiassani oli tutustuminen Marcus J. Borgin ajatteluun. Varsinkin hänen tapansa jakaa evankeliumeista löytyvä kuva Jeesuksesta toisaalta niihin sanoihin, jotka nousevat muistikuvista maanpäällä eläneestä Jeesus Nasaretilaisesta ja ensimmäisten kristittyjen ja kirkon uskon kohteena olevaan ylösnousseeseen Kristukseen on ollut suuri merkitys minulle.

Borg on monien Jeesus -tutkijoiden tapaan yrittänyt hahmottaa, millainen mies Nasaretin Jeesus oli. Hän on löytänyt Jeesuksesta kolme piirrettä, joiden avulla hän maalaa kuvan karismaattisesta hengen miehestä, joka oli valmis uhraamaan itsensä uskomansa asian puolesta.

Ensinnäkin Jeesus oli viisauden opettaja. Hän asetti perinteisen viisausopetuksen vastakkain Jumalan tahdon mukaisen opetuksen kanssa. Jeesus kutsui ihmisiä näkemään maailman toisin kuin perinteisesti on nähty. Hän kutsui ihmisiä muuttamaan ihmiskeskeistä ajattelua Jumala -keskeiseksi. Erilainen viisaus oli yksi syy siihen, että juutalaiset opettajat eivät niin pitäneet Jeesuksesta.

Toiseksi Jeesus oli sosiaalinen profeetta. Profeetan rooliin kuuluivat niin parantamistoiminta, temppelin vastainen toiminta kuin marginaaliin joutuneiden ihmisten kanssa eläminen. Elämällä niiden parissa, jotka oli sysätty yhteisön ulkopuolelle, Jeesus pyrki opettamaan kädestä pitäen, mitä Jumalan kaikkia koskeva rakkaus todella on. Jeesus seurassa oli naisia, vammaisia ja ammattinsa tai uskonsa takia yhteisöstä pois ajettua. He olivat juuri niitä, joiden kanssa hurskas juutalainen ei koskaan julkisesti keskustelisi.

Kolmanneksi Jeesus oli Borgin mielestä mystikko ja parantaja, joka näki Jumalan todellisuuden eritavalla kuin juutalainen yhteisö sen näki. Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesus koki Jumalan läsnäolon hyvin vahvasti. Jeesuksen kastekertomus, kiusauskertomus sekä monet kertomukset siitä, että Jeesus meni yksinäisyyteen rukoilemaa korostavat Jeesuksen liittymistä juutalaiseen mystiikan perinteeseen.

Jeesuksen parannustoiminta liittyy hänen elämäänsä Jumalan läsnäolossa. Ihmiset kokivat Jeesuksen elävän Hengen voimassa ja uskoivat hänen kykyynsä parantaa. Näistä kertomuksista Ylösnoussutta palvovat kristityt löysivät kielen puhua Kristuksen vaikutuksesta ihmisten elämään. Näiden kahden, muistojen ja uskontunnusten sekoittuessa evankeliumeiden kertomuksissa, on vaikeaa sanoa, millä parantamiskertomuksilla on historiallinen tausta ja mitkä ovat uskontunnustusta.

Evankeliumeissa kuvataan Jeesusta miehenä, joka puhui eri tavalla kuin muut, mieheksi, jonka kautta Henki virtasi ja mieheksi, jossa ihmiset pystyivät aistimaan Jumalan läsnäolon. Ei siis ole ihme, että Jeesuksen Ylösnousemukseen uskovat alkoivat puhutella häntä Jumalan poikana ja etsivät Vanhasta testamentista monia muitakin arvonimi kuvatakseen Jeesuksen jumaluutta.

Otsikon kysymys ”Jeesus on vastaus, mutta mikä on kysymys” vie pohtimaan, minne edellä esittämäni kuvaus Jumalan miehestä johtaa. Mitä esimerkiksi pelastus tarkoittaa, jos otetaan todesta se, että Jeesus todella eli tavallisen ihmisen elämän ja vasta myöhemmin ylösnousemuksen kautta ihmiset ovat alkaneet puhumaan Jeesuksesta Jumalana?

Kun viimeisten vuosisatojen kristologinen painotus on ollut Jumalan pojan kärsimyksessä ja ristissä, Jeesuksen opetukset ja toiminta kehottaa evankeliumeiden lukijaa tarkastelemaan Jeesuksen koko elämää. Evankeliumeissa Jeesus osoittaa omalla elämällään, millainen Jumala on. Hän osoittaa omalla elämällään, millaista elämään Jumala ihmisille toivoo. Jeesuksen kehotukset seurata itseään tiellä ja muuttamaan elämäänsä ovat hänen tapansa sanoa, tätä tietä seuraten kuka tahansa voi löytää todellisen Jumalan ja todellisen elämän.

Jeesuksen kärsimys ja risti olivat tien pää. Jeesus varmaan aavisti jossain vaiheessa, että tämä ei lopu huvin, mutta siitä huolimatta hän oli valmis kulkemaan tien loppuun asti. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta, sillä hän toteutti Jumalan tahtoa.

Pelastusta voisi siis kuvata tiellä kulkemiseksi ja oppimiseksi elämään Jumalan unelma sydämessään. Tiellä kulkiessaan ihminen muuttuu ja maailma muuttuu hänen ympärillään ja niin Jumalan valtakunta valtaa Jeesuksen toiveen mukaisesti alaa.