Progressiivisen kristillisyyden teesi no.I, Jeesus on tie

Jatkan tiestä, koska se on keskeinen osa progressiivisessa kristillisyydessä ja minunkin uskossani.

Evankeliumeiden kertomukset Jeesuksen elämästä kertovat hyvin yhtäpitävästi, että Jeesus oli melkein aina tiellä. Kolmen vuoden ajan hän kierteli ensin Galilean alueella ja lähti sitten ”käymään” Jerusalemissa. (Johannes tosin kertoo, että Jeesus olisi käynyt Jerusalemissa kaksi kertaa.)

Tiellä oleminen oli Jeesuksen elämä. Toisaalta joidenkin teologien tavoin voisi sanoa, että kertomus Jeesuksen tiellä olosta itse asiassa evankelistojen, lähinnä Markuksen (joka ensimmäisenä kertoi Jeesuksen elämästä) tapa osoittaa lukijoilleen, mikä Jeesuksessa oli tärkeintä?

Jos tätä ajattelua seuraa, tärkeintä oli Jeesuksen esittämä kutsu lähteä seuraamaan häntä tielle. Kutsun saivatkin monet, mm. publikaani, sokeudesta parannettu, rikas nuorukainen ja Sakkeus, publikaanien esimies. Tiellä oleminen oli siis tärkeintä.

Mitä Jeesus tiellä teki? Tiellä kulkiessaan Jeesus kohtasi ihmisiä keskellä heidän elämäänsä, otti osaa heidän iloihinsa ja suruihinsa välittämättä heidän asemastaan yhteisössä. Hän kohtasi aina ihmisen, ei naista, ei miestä, ei raajarikkoa, ei tervettä, ei ammattinsa takia syrjittyä, ei fariseusta. Jeesus kertoi, millainen Jumala on. Jeesus kertoi myös, mitä usko Jumalaan merkitsee. Hän teki Jumalan valtakunnan käsin kosketeltavaksi ihmisten keskelle.

Ensimmäisille kristityille Jeesuksen tie Galilean perukoilta Jerusalemiin ristille oli malli Jumalan valtakunnassa elämisestä. Se kertoi toisaalta elämästä Jumalan todellisuudesta ja toisaalta siitä, mihin Jeesuksen seuraajan tie johtaa. Tiellä oleminen oli merkityksellistä Jeesuksen seuraajille. He kutsuivatkin itseään alun perin Jeesuksen tien kulkijoiksi. Vasta myöhemmin heitä ryhdyttiin haukkamaan pikku kristuksiksi, (vrt. engl. christians).

Jeesusta seuraten tiellä opittiin Jumalan valtakunnan arvoja ja käytännön harjoitusten keskellä kulkijat myös muuttuivat. Saadessaan kokea hyväksyntää ja myötätuntoa, tullessaan kohdatuksi todellisina ihmisinä, kulkijoista muovautui Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Tie oli matka ja päämäärä. Päämäärä oli Jumalan valtakunnan toteutuminen ihmisten keskellä. Jeesus ei opettanut, että Jumalan valtakunnan toteutumista tarvitsisi odottaa tuonpuoleiseen. Se on totta jokaisessa hetkessä, jossa Jumala saa olla ihmisten keskellä ja levittää rakkauttaan ihmisten välityksellä. Pelastus, yhteys Jumalaan tuli totta todeksi kahden ihmisen kohtaamisessa, eikä vasta kuoleman jälkeen.