Progressiivisen kristillisyyden teesi no. IV, teot puhuvat totta

Suusta pääsevät sammakot paljastavat ihmisen todelliset ajatukset. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen älykkyydellään ja tietämyksellään siihen asti, kunnes he ovat sivulauseessa sanoneet jotain, mikä on paljastanut heidän todellisen asenteensa. Muistan monia tilanteita, joissa itse olen toiminut samalla tavalla.

Sammakoita voi tulla esimerkiksi keskusteluissa siitä, ketkä ovat tervetulleita seurakunnan tilanteisiin tai kirkkoon piiriin. Aluksi puhutaan hyvässä yhteisymmärryksessä kaikkia rakastavasta Jumalasta, mutta sitten sivulauseessa lipsahtaakin erilaisia ehtoja, ei homoja, ei aivoeron tehneitä, ei vankilasta vapautuneita.

Psykologian piirissä puhutaan paljastetusta teoriasta ja käyttöteoriasta. Chris Agyris ja Donald Schön ovat ensimmäiset, jotka ottivat kyseiset käsitteet käyttöön. Tutkiessaan ihmisten käyttäytymistä työelämässä, he tulivat siihen tulokseen, että yksilöllä on kaksi toiminnan teoriaa: paljastettu teoria ja käyttöteoria. Paljastettu teoria on se malli, jonka mukaan sanomme toimivamme. Käyttöteoria taas on se malli, jonka mukaan todellisuudessa toimimme. Käyttöteoria pitää sisällään kyseistä asiaa koskevat uskomukset ja perusoletukset. Se syntyy ja muovautuu koko elämämme ajan ja sillä on syvät juuret siinä kulttuurissa, jonka keskellä elämme.

Paljastettu teoria sisältää kaiken sen, mitä tietoisesti ajattelemme itsestämme ja elämästä, samoin sen ihannekuvan, joka meillä on itsestämme. Siihen kuuluvat esimerkiksi yhteisömme jakamat arvot ja toimintatavat. Jos kyseessä on kristitty, voisi tällaisia arvoja olla esimerkiksi kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus tai se, että langennut saa anteeksi. Me pyrimme elämään paljastetun teoriamme mukaan, mutta joka tilanteessa se ei ole mahdollista. Tilanteissa, jotka ovat voimakkaita tunteen tai kokemuksen tasolle, antavat ohjat tiedostamattomalle ja me toimimme käyttöteoriamme mukaisesti. Näissä tilanteissa suustamme tulee sanoja, jotka paljastavat meidän todelliset ajatuksemme ja käyttäytymisemme paljastavat todelliset arvomme.

Käyttöteorian tiedostaminen ei ole helppoa. Se ohjaa toimintaamme meiltä salassa. Vain niissä tilanteissa, joissa toimimme ristiriidassa toiveisiimme ja ajatuksiimme nähden, me voimme saada kosketuksen käyttöteoriaamme. Paavalin ajatus: sitä hyvää, mitä minä haluaisin tehdä, minä en tee, mutta sitä pahaa, mitä en haluaisi tehdä, minä teen, kuvaa hyvin paljastetun ja käyttöteorian välistä ristiriitaa.

Paras keino käyttöteorian selvittämiseksi on pitää silmät ja korvat auki, ei kuunnellakseen muita, vaan itseään. Etsimällä omasta käyttäytymisestä ristiriitoja, voi päästä käsiksi toimintansa perusteihin ja pystyä muuttamaan käsitystänsä todellisuudesta. Vasta, kun paljastettua teoria sisäistetty, siitä voi tulla osa käyttöteoriaa.

Haluan vielä tuoda esille yhtäläisyyden, joka mielestäni on aivan ilmeinen. Käsitteet paljastettu teoria ja käyttöteoria kertovat psykologian kielellä jotain samaa, mitä uskonnollisessa kielessä puhuttaessa syntistä ja pelastuksesta. Kristillisessä kielipelissä synti on psykologian käyttöteoriaa vastaava ihmisen toimintaan vaikuttava voima. Synti on voima, johon ei voi vaikuttaa ja joka saa ihmisen tekemään sellaista, mitä hän ei haluaisi tehdä.

Aivan samoin käyttöteorialla pyritään selittämään ihmiseltä piilossa olevaa, usein myös ihmistä vahingoittavaa tasoa. Samoin kuin kristillisen opin mukaan ihminen ovi muuttua, myös käyttöteoriaa voi opetella tuntemaan. Mitä lähempänä ihminen Jumalan todellisuutta elää, sitä paremmin ihminen voi toteuttaa Jumalan tahtoa. Samoin, mitä lähempänä paljastettu teoria on käyttöteoriasta, sitä parempaa elämää ihminen pystyy elämään.

Vertaan käyttöteoriaa ja syntiä siksi, etten usko ihmiseen vaikuttavaan persoonalliseen pahaan. Sen sijaan uskon progressiivisten kristittyjen tavoin siihen, että synniksi sanottu voima maailmassa johtuu suurimmaksi osaksi ihmisen itseltään eksyksissä olemisesta.

Tällaisia asioita nousi mieleen progressiivisen kristillisyyden neljännestä teesistä, joka kuuluu seuraavasti: Kun kutsumme itseämme progressiivisiksi kristityiksi, tarkoitamme että olemme kristittyjä jotka tietävät, että ihmisen vakaumus ilmenee parhaiten siinä, miten hän kohtelee muita