Yhdenvertainen Jumalan edessä, mutta miten on ihmisten laita

Laitanpa minäkin lusikkani soppaan, nimittäin keskusteluun yhdenvertaisesta avioliittolaista. 

Keskustelua homoseksuaalisuudesta käydään keskellä yhteiskunnallista muutosta, jossa vanha ja uusi käyvät keskinäistä kamppailua paremmuudesta. Toisaalla ovat yhteiskunnalliset vanhaa säilyttävät voimat, jotka kokevat homoseksuaalisuuden edelleen tabuna, johon ei saa koskea tikullakaan. Toisaalla ovat ihmiset, jotka elävät tätä aikaa ja kokevat elämän moninaisuuden olevan osa elettävää todellisuutta.

Näistä lähtökohdista käsin ihmiset etsivät myös perusteluja kannalleen. Usein perusteluja etsitään lopputulos mielessä, eikä anneta perusteluksi otettujen tekstien ja ajatusten puhua omaa kieltään.

Näin voi käydä myös silloin, kun Raamatusta etsitään perusteluja homokielteiselle asenteelle. Pureutumatta Raamatun tekstien todelliseen sisältöön, on otettu yksittäisiä jakeita, joilla on voinut pönkittää omaa kantaansa. Käsitys Raamatusta vaikuttaa siis siihen, millaisia vastauksia sieltä löytyy.

Konservatiivien perustelut nousevat siitä lähtökohdasta, että Raamattu on jumalallinen kirja. Luterilaisen opin mukaan Raamatulla ei ole jumalallista arvoa. Raamattu kertoo Jumalasta, mutta ei itse ole jumalallinen. Tästä syystä minun on ollut vaikea ymmärtää, että jotkut kristityt ennemmin seuraavat Raamatusta löytyviä yksittäisiä jakeita kuin Jeesuksen opetuksia. Jeesuksen jumalisuutta ei varmaankaan kukaan kristityksi itseään kutsuva aseta epäilyksen alaiseksi.

Raamatun tekstien painoarvo on erilainen, riippuen siitä, mitä näiden tekstien lukija niistä ajattelee. Samoin oli Lutherilla aikoinaan ja niin on myös jokaisella kristityllä, joka on päässyt itse lukemaan Raamattua. Minä itse annan Jeesuksen opetuksille erityisen painoarvon, sillä uskon kuulevani Jeesuksen elämässä Jumalan tahdon ilmaisun. Jeesuksen sanoissa ja teoissa konkretisoituu Jumalan ehdoton rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan. Jeesuksen sanoissa avautuu kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus Jumalan silmissä.

Keskustelussa yhdenvertaisesta avioliittolaista ei ole vain uskonnollinen kysymys, eikä kysymys Raamatun tulkinnasta, vaan kannanotoissa tulee näkyviin keskustelijoiden ihmiskäsityksen perustana olevat asenteet ja arvot. Tällä hetkellä käytävän keskustelun pointti on siinä, pidetäänkö kiinni ihmisen oikeudesta omaan kehoonsa ja seksuaalisuuteensa vai annetaanko historian hämäristä nousevien ennakkokäsitysten vaikuttaa tämän päivän ihmisten elämään?