Kun hyväntekeväisyys ei riitä

Hyväntekeväisyyttä harrastavia ihmisiä yleisesti pidetään hyvinä ihmisinä. Mitä enemmän joku antaa hyväntekeväisyyteen, sitä parempi ihminen hän näyttää olevan. Varsinkin, jos hyväntekeväisyyskohde on mediaseksikäs, arvostus on taattu.

Luin eräästä kirjasta seuraavanlaisen kertomuksen. Eräs mies, jonka kylä oli joen rannalla, seisoskeli katsomassa joelle ja huomasi virrassa ajelehtimassa vastasyntyneen lapsen. Hän huudahti kovaan äänen ja hyppäsi pelastamaan vauvaa. Seuraavana päivänä eräs toinen kyläläinen pelasti myös vauvan joesta. Viikon kuluttua kyläläiset olivat jo pelastaneet kymmeniä lapsia ja he olivat muodostavat ryhmiä, jotka seurasivat jokea vauvojen pelastamiseksi. Yhtenä päivänä ensimmäisen vauvan pelastanut mies lähti yläjuoksulle. Häneltä kysyttiin paheksuen, miksi hän jättää oman paikkansa pelastusryhmässä. Mies vastasi, että hän menee katsomaan yläjuoksulle, kuka lapsia jokeen heittää ja yrittää estää häntä tekemästä sitä enää.

Tarinassa tuntuu tyrmistyttävältä, että kenenkään mieleen ei tullut heti lähteä katsomaan, mistä vauvat oikein tulevat, vaan he pyrkivät vain pelastamaan vauvat. Yhtä tyrmistyttävää siinä on se, että miehen halua lähteä tutkimaan vauvojen lähtöpaikkaa kritisoitiin.

Mutta kaikessa älyttömyydessään tarina on hyvin tosi. Ihmiset toimivat juuri tuon kylän asukkaiden tavoin. Teollistuneiden maiden hyvinvoinnista nauttivat asukkaat ovat valmiita antamaan hätäapua. He ovat valmiita olemaan hyväntekijöitä, mutta kun joku lähtee tutkimaan toisten ihmisten huono-osaisuuden syitä, hän saa kritiikki osakseen. 

Joku voi sanoa, että eikö ole parempi antaa rahaa hyväntekeväisyyteen kuin olla antamatta kokonaan. Kyllä näin ehdottomasti on, mutta todellista muutosta ei saada aikaan, jos kukaan ei puutu yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen, jonka takia köyhät ja valtaa pitävien puristuksessa olevat ihmiset joutuvat kärsimään.

Totuus on, että köyhyyttä ei poisteta hyväntekeväisyydellä, huumekauppaa ei poisteta hyväntekeväisyydellä. Ihmisten välistä epätasa-arvoakaan ei poisteta hyväntekeväisyydellä. Ainoa asia, johon hyväntekeväisyys todella auttaa, on hyväntekeväisyyttä tekevien ihmisten syyllisyys. Tietenkin hyväntekeväisyys auttaa joidenkin ihmisten elämää, mutta itse ongelmia se ei poista.

Suomi ja maailmaa on täynnä esimerkkejä, jotka kertovat karua kieltään siitä, miten niillä, joilla on rahaa, on myös valta. Rahan avulla valta-aseman saaneet käyttävät pienempiä röyhkeästi hyväkseen. Juuri uutisissa on kerrottu Turun Osuuskaupan tavasta pyytää tavaroiden toimittajilta markkinointirahaa. Itselleni tuli tuosta uutisesta mieleen mafian harrastama suojelurahan kerääminen.

Ylikansallisien yhtiöiden tapana on käyttää ihmisiä omien voittojensa maksimoimiseksi. On sitten kyse pohjavedestä, kahvista, tupakasta, viljasta tai puusta ylikansalliset yhtiöt polkevat ihmisten oikeuksia päättää omasta elämästään. Ympäri maailmaa ihmisiä ajetaan tilanteisiin, joissa heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin myydä elämänsä luonnonvaroja tai muuta hyvää havitteleville yhtiöille. Ihminen ei ole paljonkaan arvoinen, kun on kyse voittoa tavoittelevien yhtiöiden tarpeista.

Ihmiskunnan ongelmat ovat siis rakenteellisia, eivät taloudellisia. Rahaa ja vaurautta maailmassa on kaikkien ihmisten tarpeisiin, Ongelmana on, että vauraus ei jakaudu tasan ihmisten kesken. Rakenteellisiin ongelmakohtiin on vain vaikeaa puuttua. Toisaalta voi olla niin, että yksityiset ihmiset eivät huomaa ympärillään olevaa epäoikeudenmukaisuutta, koska ovat niin tottuneet siihen. Kertomuksen kyläläisetkin keskittyivät ennemmin vauvojen pelastamiseen kuin sen selvittämiseksi, olisiko olemassa keinoja vauvojen jokeen heittämisen lopettamiseksi. Toisaalta taas voi olla niin, että monet ihmiset kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia muuttaa yhteisöään.

Nasaretin Jeesuksella ei ollut mahdollisuutta harrastaa hyväntekeväisyyttä, mutta hänellä oli suunnaton halu toteuttaa Jumalan valtakunnan arvoja oman yhteisönsä keskellä. Jeesus koki tehtäväkseen näyttää yhteisölleen tilanteet, missä ihmisarvoa poljetaan. Jeesuksen opetuksen ytimessä oli havainto, että epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen, ihmisiä lokeroiva ja ihmisiä marginaaliin työntävä yhteisö on aina sairas. Jeesus osoitti omalla elämällään myös, että jokaisen ihmisen toiminnalla on merkitystä. Jeesus osoitti, että pieni ihminen voi tehdä suuria asioita, jos hän vain uskoo asiaansa.

Yhteisö kärsii aina yhtä paljon kuin sen sairain jäsen. Niin kauan, kun länsimaisessa yhteiskunnassa ei oteta kaikkien ihmisten tasavertaisuutta todesta, yhteiskunta kärsii. Niin kauan kuin toisia ihmisiä pidetään egon nostamisen tai rahapussin kartuttamisen apuvälineinä, niin kauan yhteiskunta sairastaa. Täydellistä maailmaa ei maanpäälle koskaan saada, mutta paljon parempaan meillä kyllä on mahdollisuus päästä, jos vain haluamme.


________________________________________________________________

Lisätty 28.2.2014
Haluan tehdä kirjoitukseeni lisäyksen selventääkseni ajatuksiani. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että hyväntekeväisyys olisi turhaa tai että siitä pitäisi luopua. Olen sitä mieltä, että niin kauan kuin maailmassa raha ja ahneus ohjaavat rakkautta enemmän ihmisten elämää, varallisuus ei koskaan jakaudu tasan ja heikoimmassa asemassa olevia on autettava.

Olen halunnut korostaa blogillani ihmisten vastuuta yhteisestä hyvästä. Tämä vastuu näkyy maailmassa tällä hetkellä heikompien auttamisena ja toivottavasti aina enemmän ja enemmän yhteiskunnallsten epäoikeudenmukaisten rakenteiden murtamisena. Mitä enemmän ihmiset panevat voimavaroja yhteyskunnallisten ongelmien syiden ratkaisemiseen, sitä vähemmän tarvitsee antaa ensiapua hyväntekeisyyden kautta.

Jos ihmisille kehittyvissä maissa annetaan todelinen mahdollisuus muokata omaa elämäänsä niin talouden kuin ajatustenkin tasolla, heillä on yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään kuin kenellä tahansa länsimaisissa.