Kaksi keskustelua

Minulla on ollut lähiaikoina kaksi mieleen jäävää keskustelua. Toinen keskustelukumppani oli mentorini. Hän on ihminen, jonka kanssa jaamme progressiivisen uskon. Käymissämme keskusteluissa olemme yrittäneet miettiä, mitä progressiivinen ristillisyys voisi olla Suomessa. Viimeisin tapaaminen aikaisempien tavoin  vahvisti minua siitä, että olen oikealla tiellä.

Edellisestä tapaamisestamme oli pitkä aika hiihtolomien ja muiden kiireistä johtuen. Pitkä tauko ei ollut hyväksi, sillä aloin jo uupua yksin olemiseen. Tapaamisessa elämä virisi jälleen. Vaikka olin jo mielessäni antanut periksi tapaamisten hyödyllisyydestä, nyt olin täynnä elämää ja tarmoa. Näin käy kun tapaa kaltaisiaan ja saa keskustella samalla tavalla ajattelevien ihmisten kanssa.

Toinen keskustelu käytiin aivan äskettäin. Siinä oli minun kanssani ihminen, joka edustaa enemmän perinteistä kristillistä ajattelutapaa. Keskustelua siis kävivät kaksi hyvin eri tavalla uskovaa ja ajattelevaa ihmistä. Olimme keskustelleet aikaisemminkin teologisista näkemyksistämme ja silloin jo minulle oli tullut outo olo. Outo olo nousi ajatuksesta, että vaikka me edustammekin kaukana toisistaan olevia kristillisiä uskonnäkemyksiä, me emme taida kumminkaan olla kovin kaukana toisistamme.

Ennakkokäsitykseni ja jos tulkitsin keskustelukumppaniani oikein, myös hänen ennakkokäsityksensä oli, että me ajattelemme todella eri tavoin. Keskustelun edetessä huomasin miten meillä alkoi löytyä ajatuksia, joista pystyimme olemaan sama mieltä. Lopulta meille oli niin paljon yhteistä, että aloin pohtia, mistä meoikeastaan olemme eri mieltä. Huomasin, että me käytämme eri sanoja, puhumme siis eri kieltä, mutta tarkoitamme samaa.

Tästäkin keskustelusta virisi elämää ja toivoa. Sovimme, että jatkamme keskustelua. Odotan tätä tapaamista innolla.

Minulla oli kaksi hyvin erilaisesta keskustelua, jotka kumpikin olivat tärkeitä. Ensimmäinen keskustelu antoi toivoa ja voimaa oman näyn toteutumiselle. Toinen osoitti, että en ollut käynyt ensimmäistä keskustelua turhaan. Se vahvisti uskoani, että eri tavalla ajattelevat voivat halutessaan alkaa ymmärtämään toisiaan.

Kumpiakin kohtaamisia tarvitaan. Ensimmäistä keskustelua tarvitaan, jotta jälkimmäinen voisi toteutua.