Paasto?

Elämme paaston aikaa. Vielä on neljä viikkoa pääsiäiseen. Tänä aikana kristillinen kirkko valmistautuu juhlimaan Jeesuksen ylösnousemusta. Paastosta tulee monille mieleen syömättä oleminen tai erilaisten kuurien läpikäyminen.

Kristillinen paastokin on yhdenlainen kuuri. Jos terveyspaastoilla pyritään fyysisen terveyden parantamiseen, kristillinen paasto tähtää henkisen hyvinvoinnin parantamiseen. Jokainen länsimaisen yhteiskunnan jäsen on jollakin tavalla sidottu yhteisön tapaan elää. Kuluttaminen, hyvältä näyttäminen ja raha näyttävät tekevän tavallisen ihmisen elämän elämisen arvoiseksi. Ainakin siltä ihmisten elämä näyttää, kun sitä tarkastelee hiukan kauempaa.

Todellisuus on kuitenkin varmaan jotain muuta. Jokaisella on joku tärkeä ihminen, lemmikkieläin, harrastus tai jokin muu asia, joka tekee hänen elämästään elämisen arvoisen. Arkisella aherruksella on kuitenkin taipumus eksyttää meitä tärkeiden asioiden ääreltä vähemmän tärkeiden asioiden pariin. Rakkaat ihmiset, elämään iloa ja valoa antavat asiat unohtuvat, kun harhautuu uskomaan mainostajia ja pitää sitä miltä näyttää kaikkein tärkeimpänä asiana.

Kristillisen paaston yksi tarkoitus on palata elämän tärkeiden asioiden pariin. Muutama vuosi sitten oli kirkon piirissä kampanja seitsemän vapaata viikkoa, jonka tarkoituksena oli pysäyttää ihmiset miettimään omaa elämäänsä ja etsimään asioita, jotka estävät meitä näkemään todella merkittävät ja tärkeät asiat elämässämme. Kampanjassa kehotettiin ihmisiä miettimään, mistä asioista kukin voisi luopua, jotta todella tärkeät asiat saisivat niille kuuluvan paikan elämässä.

Kampanjassa esiteltiin, että paaston ajaksi voisi luopua esimerkiksi karkkien syömisestä tai alkoholihuomien juomisesta. Tv:n katselun tai ajan viettäminen sosiaalisessa mediassa voisivat olla yksi tapa viettää paastoa. Tärkeintä on, että jokainen haastaisi itsensä miettimään, onko elämä todella hyvää elämää vai pitäisikö jotain muuttaa.

Entä mitä tilalle? Aikaa perheen kanssa, jokin liikunnallinen harrastus, lukemista hiljentymistä, kaikkia sellaisia asioita, joiden kautta pääsee lähemmäs itseään ja sitä myöten lähemmäs toisia ihmisiä. 

Mutta arkisessa oravanpyörän vauhdissa muutosten tekeminen on mahdotonta. Noin kymmenen vuotta sitten sain tarpeekseni huonosta ryhdistäni ja päätin tehdä asialle jotain. Olin aikaisemmin kuullut Alexander–tekniikasta ja päätin mennä kurssille. Tuo on ollut mielestäni parhaimpia päätöksiä elämässäni. Alexander-tekniikan avulla olen saanut ryhtini kuntoon ja paljon muutakin hyvää on tullut elämääni.

Alexander – tekniikan käsitteistä yksi on inhibitio. Sillä tarkoitetaan pysähtymistä ennen jokin liikkeen tekemistä. Esimerkiksi noustessani ylös tuolista, pysähdyn hetkeksi ja keskityn miettimään, miten nouseminen tehdään oikein. Tällä pysähtymisellä estän vanhojen tottumusten vaikutuksen liikkeeseen. Jos en pysähdy, nousen juuri niin kuin aina ennenkin, siis väärällä tavalla.

Paaston tarkoitus on olla inhibition hetki, jolloin pysähdytään miettimään miten pitäisi elää ja opetellaan eroon vääristä elämäntavoista. Pysähtyminen tarvitaan kahdesta syystä. Ensinnäkin pysähtymistä tarvitaan siksi, että voisi tietää, mitä tekee väärin ja toiseksi siksi, että voisi opetella uudenlaisen tavan elää.