Kirjaimellisesti luettuna?

Puhun ja kirjoitan monissa paikoissa historiallis-kriittisen raamattututkimuksen puolesta. Teen sen siksi, että uskon Raamatun historiallisen luonteen tulevan ymmärrettäväksi paremmin tieteellisen tutkimuksen avulla.

Usein, kun esitän jotain, mikä ei me yksiin kristillisen dogmin kanssa Raamatun virheettömyyteen uskovat sanovat, että Raamattua on selitetty dogmin mukaisesti jo 2000 vuotta.

Se ei pidä paikkana, eikä se ei ole mahdollista.

Ensinnäkin ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla ei kaikkia Raamatun kirjoja ollut vielä kirjoitettu. 1900 vuotta sitten monet Uuteen testamenttiin tulleet kirjat olivat vielä kesken.

Keisari Konstantinus teki kristinuskosta Rooman valtiouskonnon. Sen jälkeen oli käännettävä Raamattu latinaksi, jotta uudet kristityt pystyisivät lukemaan sitä.

Vasta vuonna 405, siis 1600 vuotta sitten, jolloin käännöstyö saatiin valmiiksi, oli kristittyjen mahdollista lukea Uutta testamenttia siinä muodossa, missä Raamatun virheettömyyteen uskovat lukevat sitä tänä päivänä.

Mutta he eivät tehneet niin.

Kun lukee ensimmäisten 500 vuoden kristillistä kirjallisuutta, Augustinusta ja kumppaneita, huomaa, että he lukivat Raamatun kirjoja allegorisesti, eli vertauskuvallisina ja symbolisina teksteinä. Heidän Uuden testamentin tulkinnat olivat yhtä mielikuvituksellisia kuin Uuden testamentin kirjoittajien tulkinnat Vanhasta testamentista. Tekstien tulkinnat nostaisivat kirjaimellisen tulkinnan kannattajien hiukset pystyyn.

Rooman hajottua vuonna 475 alkoi pimeä keskiaika ja kirjojen lukeminen oli vaikeaa, sillä niitä ei yksinkertaisesti ollut. Ihmisten Raamatun tuntemus oli kirkon varassa. Jumalanpalveluksissa luettiin Raamattua latinaksi, jota hyvin harva ymmärsi. Niinpä Raamatun kertomukset alkoivat sekoittua kansantaruihin ja pakanallisiin kertomuksiin ja syntyi uusia tarinoita, kuten esimerkiksi Nikodemuksen evankeliumi.

Näin elettiin siihen asti, kunnes Gutenbergin Raamattu julkaistiin vuonna 1454. Kirjapainotaito päästi suuremman joukon kirjojen pariin. Suomalaiset pääsivät lukemaan Raamattua vuonna 1548, kun Mikael Agricolan suomenkielinen käännös julkaistiin.

Vaikka emme voi sanoa, että kristityt ovat lukeneet Raamattua 2000 vuotta uskoen sen virheettömyyteen, voimme sanoa että se on ollut mahdollista viimeiset 500 vuotta. Tosiasiassa ajatus Raamatun virheettömyydestä syntyi vastareaktiona historiallis-kriittisen tutkimuksen tuloksiin, noin 400 vuotta sitten. Siten voimme sanoa, että osa kristityistä on lukenut Raamattua ja uskoneet sen virheettömyyteen viimeiset 400 vuotta.