Tuomio vai mahdollisuus?

Kirkkovuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika hieman tutkiskella, mitä Uuden testamentin kirkkovuoden viimeisten sunnuntaiden tekstit pitävät sisällään. Uudessa testamentissa puhutaan maailmanlopusta hyvin vahvoin sanankääntein. Tähdet putoilevat, rakennukset sortuvat ja uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta. Taivaan ja maan Herra tulee tuomitsemaan kaikki ihmiset. Elämän kirjat avataan ja kaikki salassa ollut paljastetaan.

Jos Tuomiosunnuntain näkymät otettaisiin kirjaimellisesti, ne voisi suoraan laittaa hyvin 2012 tai Day after tomorrow kaltaisiten elokuvien käsikirjoituksiksi. Jos ne otetaan kuvaannollisesti, niillä on elämää uudistava vaikutus. Tuomiosunnuntain tekstit ohjaavat lukijaa tulevaisuuden pelon sijasta muuttamaan tulevaisuutta. Tekstit tyhmistä ja viisaista morsiusneidoista, palvelijoille uskotuista rahoista ja viimeisestä tuomiosta (Matt 25) kehottavat kaikki lukijaa tutkimaan omaa elämäänsä ja olemaan itse muutoksen tekijänä. Kaikissa kirkkovuoden viimeisten sunnuntaiden tekstit keskittyvät itsetutkiskeluun ja elämän muuttamiseen. Vertausten tarkoitus ei ole kertoa, miten Jumala tulee ja tekee lopun kaikesta, vaan osoittaa, miten ihmisten tehtävä on tehdä loppu kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta ja epätasa-arvosta.

Viides valtakunta

Ajanlaskun vaihteessa elettiin muutoksen aikaa, odotuksen aikaa. Antiikin ihmiset odottivat viidennen valtakunnan saapumista. Neljä aikaa oli jo takana. Danielin kirjassa (Daniel 7: 4-7) nämä valtakunnat mainitaan: ne olivat Babylon, Media, Persia ja Makedonia.

Nyt viidennen ja viimeisen valtakunnan paikasta taistelivat kaksi hyvin erilaista kandidaattia. Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta haastoi maailman valloituksen jo aloittaneen Rooman valtakunnan. Ehkä juuri haastajan roolista käsin ensimmäiset kristityt käyttivätkin Jeesuksesta samoja arvonimiä ja adjektiivejä, mitä roomalainen teologia käytti keisareistaan. Muuta samankaltaisuutta näissä valtakunnissa ei sitten ollutkaan. Rooman valtakunnan mottona oli rauha voittamalla, kun Jumalan valtakunnan edustajien motto oli rauha oikeudenmukaisuudella. Kumpikin valtakunta tähtäsi rauhaan, mutta siihen pääsemiseksi käytettiin erilaisia keinoja.

Maailman ajan muutoksessa ei ollut kyse maailmanlopusta nykyisin kristillisen kirkon opettamalla tavalla. Uuden testamentin maailmanlopun kuvauksilla ei siis ollut tarkoitus kuvata maailman loppumista, vaan muuttumista. Niin Rooman kuin Jumalan valtakunnankin edustajat odottivat maailman muuttuvan, siis myös oman elämänsä. Uuden testamentin kuvausten rajuus korostaa sitä, että jotain hyvin radikaalia odotettiin tapahtumaan. Se mikä oli tuleva, tulisi muuttamaan kaiken perin pohjin, mutta aikamme kirkkojen opetuksesta poiketen muutos tapahtuisi tässä ajassa.

Rooman vai Jumalan valtakunta?

Kumpi voitti, Rooma vai Jumalan valtakunta? Rooman valtakunta on kuollut ja kuopattu, kirkko elää vieläkin. Siinä vastaus. Mutta hävisikö Rooma lopullisesti? Jeesuksen vertaukset aikojen taitteesta ovat edelleen ajankohtaisia. Ne vaativat jokaisen lukijansa miettimään omaa elämäänsä. Ne kysyvät, onko minun elämässäni tapahtunut sitä muutosta, jota Jeesus Jumalan valtakunnasta opetti?

Mitkä voimat tänään hallitsevat ihmiskuntaa? Ovatko ne Roomalle, joka etsi rauhaa voiton avulla vai edustavatko neJumalan valtakuntaa, jonka mottona on rauhaa oikeudenmukaisuudella? Jokainen meistä tietää, että Rooma on voitolla, vaikka Jumalan valtakunta loppujen lopuksi tuntuisikin paremmalta vaihtoehdolta. Tuomiosunnuntain kysymys onkin, olenko minä valmis tekemään jotain tilanteen korjaamiseksi?

Jo nyt – ei vielä

Jeesus pyrki muuttamaan maailmaa ja lähti yksittäisen ihmisen elämän muuttamisesta. Hänelle ja heille tämä elämä oli merkittävä. Niin sen pitäisi olla myös meille. Jo tänä päivänä on mahdollisuus muuttaa maailmaa, kun vain otamme itse vastuun tehdä osamme. Jeesuksen seuraajien toivo tulevasta Jumalan valtakunnasta ei myöskään ole kadonnut mihinkään. Se elää vieläkin, yhtä vahvana kuin Jeesuksen seuraajillakin. Se toimii tämän maailman muutosvoimana, sillä ilman toivoa ei ole valoa ja ilman valoa ei ole elämää. Meidän tehtävämme on pitää huolta tästä maailmasta, jätetään Jumalan huoleksi Hänen valtakuntansa.